Ensivaikutelma - Opiskelu Saksassa ja kotoutuminen uuteen ympäristöön

291

Nyt kun blogin esittely on tehty, on aika kertoa hieman lisää siitä mitä täällä teen ja minkälaiset ovat tunnelmat, kun reilu kuukausi on takanapäin.

Tiesin lähteväni vuodeksi vaihto-opiskelemaan jo ennen kuin olin edes kirjoittanut ylioppilaaksi. Matkustelu on aina ollut iso osa elämääni, joten vuoden ulkomailla asuminen teoriassa ilmaiseksi kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Saksa valikoitui vaihtokohteeksi ensisijaisesti kielen takia. Olin opiskellut saksaa ala-asteelta lähtien ja lukion muutaman välivuoden jälkeen jatkanut opiskelua yliopistossa. Vaikka olinkin lukenut pakkoruotsin ja muutaman kurssin venäjää, tuntui saksan kieli ainoalta, jota mahdollisesti voisin vuodessa oppia puhumaan sujuvasti. Yksi suurimmista tavoitteistani vaihdon ajaksi onkin oppia saksaa niin hyvin, että pärjäisin sillä arjen lisäksi myös haastavemmissa tilanteissa ja ehkä jopa työelämässä.

Opiskelu

Saksaanhan saavuin jo reilu kuukausi sitten lukukauden alkaessa lokakuun toisella viikolla. Saksassa lukuvuosi kostuu kahdesta lukukaudesta, jotka ovat Suomesta poiketen kesä- ja talvilukukausi. Tämän hetkinen talvilukukausi kestää siis lokakuusta maaliskuun loppuun, mutta luennot päättyvät jo helmikuun puolenvälin tenttiviikkoihin. Kesälukukausi alkaa sitten huhtikuussa, eli maaliskuu on kokonaan lomaa! Kirjoittelen myöhemmin lisää saksalaisesta koulujärjestelmästä ja sen eroista suomalaiseen verrattuna, sillä aihe ansaitsee mielestäni oman postauksensa.

Nyt kuukauden Essenissä asuneena voin sanoa, että alkukankeudet on ohitettu ja jonkinlaisia rutiineja on alkanut muodostua. Myös kaveriporukka on tässä ajassa ehtinyt muodostumaan, mikä onkin onni, sillä olen pääaineeni ainut vaihto-opiskelija tällä lukukaudella.

Opiskelen siis Duisburg-Essenin yliopistossa Essenin kampuksella, pääaineenani tietojärjestelmätiede, joka Saksassa tunnetaan nimellä Wirtschaftsinformatik (die Wirtschaft – talous, die Informatik – tietojenkäsittelytiede). Talvilukukaudelle valikoitui pääasiallisesti englanninkielisiä kursseja, jotka käsittelevät tietojärjestelmätieteen tutkimuksen teemoja, metodeja ja arviointia. Kuulemani mukaan englanninkielisten kurrssien määrä on yliopistossani Saksan parhaimmistoa ja niitä riittääkin sopivasti kokonaiseksi lukuvuodeksi. 

Pääaineen kurssien lisäksi opiskelen saksan kieltä noin seitsemän tuntia viikossa. Saksaa pääsee myös harjoittelemaan erilaisissa kielikahviloissa ja -tandemeissa, kuten Jyväskylästäkin tutussa Café-Linguassa. Villi kortti tämän hetkisissä opinnoissani on kuitenkin Europa macht Schule -kurssi, jonka päätteeksi tulen pitämään Suomi-teemaisen koulupäivän saksalaiselle koululuokalle, jännittävää!

Opiskelu täällä eroaa yllättävän paljon opinnoistani Suomessa. Maisteriopintojen alun kursseiksi opinnot tuntuvat jo nyt tähtäävään pitkälti lopussa suoritettavaan maisteri seminaariin ja pro gradu tutkielmaan (Masterarbeit). Jyväskylässä suurin osa luennoista järjestetään massaluentoina, joissa 50-200 opiskelijaa istuu suuressa auditoriossa kuuntelemassa luennointsijaa. Täällä opiskelijoita on kursseilla (paikalla) maksimissaan kaksikymmentä, yleensä luku on lähempänä kymmentä. Maisteriopiskelijoita pääaineessani on kuulemma noin 50, joten jos joku tietää vastaavan luvun Jyväskylästä niin kuulisin mielelläni!

Asuminen

Vaihtoni ajan asun kahden hengen solussa saksalaisessa Studentenwohnheimissa eli opiskelija-asunnossa. Kämppikseni ei puhu juurikaan englantia, joten kommunikoimme englanninkielisillä sanoilla täydennetyllä saksalla. Suurin osa Erasmus-opiskelijoista on sijoitettu samaan taloon ja talossa sijaitsevassa pubissa (die Kneipe) olevat joka torstaiset bileet takaavat, ettei talossa tunne oloaan yksinäiseksi. Kuitenkin lähes tunnin kestävä koulumatka ja puolen tunnin matka Essenin keskustaan tuntuvat erottavan asuinalueen tehokkaasti noh, oikeastaan kaikesta. 

Sijainnista löytyy kyllä myös hyvät puolensa: talo sijaitsee vehreän siirtolapuutarha-alueen (Kleingärtenvereine) keskellä ja muutaman minuutin kävelymatkan päästä aukeaa näkymä suurille pelloille. Sopivan juoksumatkan päästä löytyy myös niin sanotut Taivasrappuset (Himmelstreppe), eli Essenin ylle katsova näköalakukkula.

Vapaa-aika

Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessani mainitsin, vapaa-aikani kuluu tällä hetkellä pitkälti liikunnan parissa. Duisburg-Essenin yliopisto tarjoaa hurjan määrän erilaisia liikuntakursseja (Hochschulsport), jotka täyttyvät ilmoittautumisen alkaessa todella nopeasti. Itse poimin valikoimasta koripallon, jota treenaan nyt saksalaisen valmentajan johdolla kerran viikossa. Ehdottomasti hyvä ja hauska tapa oppia saksaa ja tutustua paikallisiin opiskelijoihin!

Koripallon ja epäsäännöllisten juoksulenkkien lisäksi olen täysin hurahtanut salitreeniin. Sopivan salin löytyminen sujui helposti, sillä sain saksalaiselta tutoriltani vinkin kahdesta suurimmasta saliketjusta Essenissä. Salini FitX sijaitsee metropysäkin päässä yliopistolta, joten kätevä sijainti koulumatkan varrella ratkaisi päätöksen. Vuoden jäsenyys sisältäen 24/h salin, ryhmäliikunnat ja ilmaiset juomat (!!!), maksoi 270 euroa, ei siis paha hinta ollenkaan!

Kotoutuminen

Ensitunnelmat vaihtovuodesta Saksassa ovat rehellisesti sanottu vaihdelleet viikoittain, elleivät jopa päivittäin. Pääasiallinen tunnelma tällä hetkellä on onnellinen, kiitollinen ja innostunut, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei alkutaival ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ensimmäinen viikko kului ihmetellessä, toinen organisoinnin puutteesta turhautuessa ja kolmas peläten yksinäisyyttä, mutta lopulta alkoi oma paikka uudessa ympäristössä löytyä ja innostus vallata mielen. 

Suomalaiselle tyypilliseen tapaan nautin itsenäisyydestä ja omasta ajasta, joten alkuviikkojen virallisten asioiden hoitaminen, sosialisointi ja uusien ihmisten tapaaminen ei jättänyt energiaa juuri muuhun. Toisaalta vaikeuksia tuotti myös avoliitosta muuttaminen takaisin soluasumiseen. Parisuhteessa kumppanin tuntee niin hyvin, että toinen tulee huomioitua arjessa ihan huomaamattakin. Solussa kompromissien tekeminen on haastavampaa, varsinkin kun yhteistä kieltä ei löydy. Tottuminen yksin olemiseen tuntui aluksi myös vaikealta, kun avomies ei ollutkaan aina vieressä jakamassa arkisia oivalluksia.

Koska olin haaveillut vaihtovuodesta jo niin kauan, oli sitä kohtaan muodostunut paljon odotuksia ja ennakkoajatuksia. Aluksi tunsinkin paineita siitä, mitä jos en saakaan kavereita, opi saksaa tai ehdi matkustella niin paljon kuin olin kuvitellut. Mietin myös, meneekö vaihtovuosi jollain tapaa hukkaan, kun lähdin maahan joka ei sijainniltaan ja kulttuuriltaan eroa niin kovin koto-Suomesta. 

Kaikki pelot ovat kuitenkin osoittautuneet jo nyt turhiksi. Kotoutuminen ja edellä mainittujen toteutuminen ovat loppujenlopuksi vain omasta asenteesta kiinni, ja vaikka itsensä pakottaminen ulos mukavuusalueelta ei aina tunnu kivalta, on se lähes aina sen arvoista. Olen myös saanut huomata, että Suomen ja Saksan välillä on paljon enemmän eroja kuin olin kuvitellut. Myös muun maalaisiin vaihto-opiskelijoihin tutustuminen on avannut silmiäni Euroopan sisällä vallitseville kulttuurieroille. Näistä kirjoittelen myöhemmin lisää, mutta tältä erää totean ystäväni sanoin: vaikka onkin matkustellut paljon, saattaa vaihdon suurin anti ollakin kiitollisuus siitä, miten hyvin meillä Suomessa asiat on!

 - ELLA -